Seuraa meitä facebookissa  

Hyvä tietää

  • Ienverenvuoto, ajoittainen paha maku suussa ja hampaiden heiluminen ovat parodontiitin oireita.
  • Hammaslääkäri toteaa parodontiitin ientaskujen mittauksen ja röntgenkuvissa näkyvän luukadon perusteella.
  • Parodontiittia hoidetaan puhdistamalla ientaskut puudutuksessa. Tarvittaessa käytetään apuna ienkirurgiaa.
  • Hoitotuloksen säilyttäminen vaatii ylläpitoa, sillä sairaudella on taipumus uusiutua.

Parodontiitti irrottaa hampaat

Ienreunasta leukaluuta tuhoamaan edennyttä ientulehdusta kutsutaan parodontiitiksi. Hoitamattomana se saattaa irrottaa hampaat leukaluusta. Usein pitkällekin oireettomana etenevä sairaus on yleinen vaiva.

Mikä parodontiitti?

Ikenen ja hampaan välissä on aina kapea rako, ientasku. Terveen ikenen tasku on 2-3 mm syvyinen. Ientulehduksen seurauksena tasku saattaa syvetä. Taskun syvenemisen myötä ientulehdus etenee ienreunasta hampaita tukevaan leukaluuhun, joka alkaa tuhoutua. Leukaluuta tuhoavaa ientulehdusta kutsutaan parodontiitiksi.

Hoitamattomana parodontiitti saattaa vähitellen irrottaa hampaat leukaluusta. Sairaus etenee usein oireettomana melko pitkälle. Ienverenvuoto, suussa ajoittain tuntuva paha maku ja hampaiden heiluminen ovat parodontiitin oireita. Hammaslääkäri toteaa parodontiitin ientaskujen mittauksen ja röntgenkuvissa näkyvän luukadon perusteella.

Huonosti tunnettu, mutta yleinen parodontiitti

Parodontiitti on melko huonosti tunnettu mutta varsin yleinen sairaus. Lieväasteista parodontiittia sairastaa yli puolet aikuisista ja vakava-asteista, hampaiden irtoamiseen johtavaa parodontiittia 10-20 prosenttia.

Parodontiitin puhkeamiseen tarvitaan kaksi tekijää. Ratkaisevaa on ientaskun bakteerikasvuston koostumus. Taskusta pitää löytyä tiettyjä taudinaiheuttajabakteereja ennen kuin parodontiitti saattaa puhjeta. Näitä samoja bakteereja löytyy kuitenkin myös sellaisten henkilöiden ientaskuista, jotka eivät parodontiittiin sairastu. Pelkät bakteerit siis eivät riitä aiheuttamaan sairautta.

Toinen ratkaiseva tekijä on yksilöllinen vastustuskyky parodontiitin taudinaiheuttajabakteereille. Vastustuskyvyn määräävät geenit. Voidaan siis sanoa, että alttius sairastua parodontiittiin periytyy. Kaikissa väestöryhmissä ja kansallisuuksissa noin 10-20 prosentilla on huono vastustuskyky ja heistä useimmat sairastuvat parodontiittiin.

Huono vastustuskyky parodontiitin taudinaiheuttajabakteereille ei tarkoita sitä, että henkilö olisi altis saamaan muita sairauksia tai tulehduksia. Se että omaa huonon vastustuskyvyn parodontiitin taudinaiheuttajabakteereille ei väistämättä tarkoita sitä, että tulee menettämään hampaansa. Tautia voidaan hoitaa.

Parodontiitin hoito

Parodontiittia hoidetaan puhdistamalla ientaskut puudutuksessa. Usein syventyneitä ientaskuja on monessa kohtaa hampaistoa ja puhdistamiseen tarvitaan kahdesta neljään käyntiä vastaanotolla.

Tarvittaessa puhdistuksessa käytetään apuna kirurgiaa. Leikkauksessa syvien taskujen kohdalla ien käännetään syrjään puhdistuksen helpottamiseksi. Kun alue on puhdistettu, asetetaan ien takaisin paikalleen ja hammasväleihin laitetaan ompeleet.

Puhdistusten jälkeen tarvitaan yleensä muutamia lyhyehköjä jälkihoitokäyntejä, joilla varmistetaan mahdollisimman hyvä hoitotulos. Useimmissa tapauksissa ientaskut hoidon seurauksena madaltuvat ja hampaita tukevan leukaluun tuhoutuminen pysähtyy.

Uusiutumisen ehkäisy edellyttää ylläpitohoitoa

Hoitotuloksen säilyttäminen vaatii ylläpitoa, sillä sairaudella on taipumus uusiutua. Pitkälle edenneen parodontiitin hoidon jälkeen potilaan on puhdistettava hampaansa paremmin kuin niiden, jotka eivät ole alttiita sairastumaan parodontiittiin.

Lisäksi hammaslääkärin tai suuhygienistin tekemä ientaskujen puhdistus on useimmilla parodontiittipotilailla tarpeen kahdesta neljään kertaa vuodessa. Nämä ylläpitopuhdistukset voidaan useimmiten tehdä yhden käynnin aikana, eikä puudutusta yleensä tarvita.

Parodontiitin hoito saattaa vaikuttaa raskaalta. Yleensä hoito kuitenkin voidaan tehdä ilman, että se merkittävästi haittaa muuta elämää. Hoidon jälkeisestä ylläpidosta tulee useimmille potilaille itsestäänselvyys, joka ei tunnu raskaalta, vaan on osa normaalia elämää. Kaikkien täytyy puhdistaa hampaansa kotona ja käydä ajoittain hammasläääkärissä. Parodontiittipotilaan täytyy puhdistaa hampaansa paremmin ja käydä vastaanotolla useammin kuin muiden. Kyse on siis vain aste-erosta.

Hammaskulma © 2019